Heposten kanssa on riittänyt pähkäiltävää ja ihmeteltävää moneksi päiväksi. Nyt osat on kuitenkin sahattu, hiottu, liimattu ja maalattu. Erilaisten koipien kanssa meinasi jo tulla uskonpuute, mutta lopulta päätin että olkoot anatomisesti miten vain, pistän ne juuri niin kuin omaan silmään kivalta näyttää. Tai no, ainakin melkein.




Yhden hepan kanssa kävi nimittäin niin että kinttujen asento oli lipsahtanut puristinta asettaessa ja nyt koni näyttää siltä kuin se olisi peruuttamassa. Mietinkin jo että pitäisikö se laittaa karuselliin peräpuoli menosuuntaan? :D



Mulla jäi lapsena se My Little Pony -vaihe väliin kun ne tuotiin markkinolle liian myöhään. Epäilenkin että juuri siitä johtuu se ettei hevosella voi mielestäni olla liikaa karvaa, harjaa ja häntää siis. Tässä ensimmäiset epäonnistuneet harjakokeilut: yksi näyttää ihan hipiltä ja toinen rastalta. Pitää repiä nuo tiehensä ja etsiä tilalle jokin parempi harjasmateriaali. Harmittaa sinänsä, tuo äiskän kirpparilta bongaama kullanvärinen lanka olisi ollut täydellistä värinsä puolesta.



Hevosten värin kanssa olen myös paininut, halusin kullanvaalean värin joka erottuu selkeästi kultapylväistä ja karuselliin vielä tulevista valkoisista joutsenista. Nyt pitää vielä maalata kaviot.

Tänään pitää yrittää loihtia satuloita. Se ei voi olla näin vaikeata, eihän? ;D